Sokerikoukku.


Siinä roikun.
Olen sille pikkurillini antanut.
Vienyt se on koko käden.
Ei vain ranteeseen saakka, vaan ihan kainalokuoppaan asti.
Niin, että jäljellä on vain vasen käteni.

Jään todella helposti koukkuun ihan kaikkeen, mihin vaan voi jäädä.
Ja melkein mihin vaan voi.

Sen lisäksi siis, että taistelen masennuksen ja epävakauden kanssa painin myös riippuvuuksia vastaan – joka päivä.

Siitä addiktoiko sokeri ollaan montaa eri mieltä. Itse olen täysin varma, että kohdallani tästä on todellakin kyse. Luin jostain, että sokeri vaikuttaa aivoihin Kokaiinin tavoin.

Nyt on aika taas kääntää katse sokeriin. Joka päiväiseen ystävääni. Katkaista tämä haitallinen suhde aluksi kokonaan. Jossain vaiheessa jos/kun pystyn kohtuudella sokeria nauttimaan voin siihen palata.

Mikä sai mulla tämän herätyksen aikaan tällä kertaa?

Kolme asiaa.
1. Olen taas lihonut syömällä makeita herkkuja päivittäin. Haluan lopettaa lihomisen.
2. Sokeri tutkitusti vaikuttaa mielialoja heittelevästi ja lisää taipumusta masennukseen. Sitä en enää tarvitse.
3. Sokeri pitää yllä tulehduksia. Suussani on tällä hetkellä paha ientulehdus. Mulla on muutenkin taipumusta ien- ja virtsatietulehduksiin.

Tarvitsen teidän kaikkien tukea tämän päätöksen pitämiseen. Antakaa mulle vinkkejä, jos sulla semmosia on. Ja muukin tsemppaus auttaa varmasti. Ja tervetuloa mikäli haluat lähteä messiin tähän proggikseen.

Kuulin jo ensimmäisen ”kannustavan” ajatuksen: ”Se on tosi vaikeeta. Sokeria on joka paikassa.” Heti tekis mieli heittää hanskat tiskiin…Tämä tuli vielä ihmiseltä, jonka piti olla mun kanssa tässä hankkeessa.

Aloitan tämän projektin siis huomenna – kevään ensimmäisenä päivänä. Kerron teille edistymisestäni aina aika ajoin.

Ihaan sanoihin: ”Väärät vastaukset ovat niitä, joita etsit, kun oikea vastaus on nenäsi edessä.”




2 vastausta artikkeliin “Sokerikoukku.”

  1. Mulla auttoi vähähiilihydraattinen ruokavalio sokerihimoon ja laihtumiseen. Olen kans sokerihiiri. Olin yli vuoden vhh ruokavaliolla ja en syönyt yhtään sokeria, eikä se tuntunut vaikealta. Mutta valitettavasti tänä talvena mun ote on lipsunut ja oon taas sokerikoukussa. Mun pitäis kans nyt palata ruotuun. Kun olin tiukemmalla vhh linjalla ruokahalu pieneni ja napostelun tarve hävisi.

  2. Mulla on siitä myös hyviä kokemuksia. Nyt ensimmäinen askel on jättää herkut pois. Ja käydä edes kerran viikossa lenkillä.

    Eilen, kun oli ensimmäinen herkuton päivä, niin koko ajan oli nälkä ja piti jotain mutustella. Kuuluu asiaan ja menee onneksi ohi.

    Kiitos muistutuksesta, kokemuksestasi ja kommentista Susanna <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.