Sairastamisen vaikeus.


Onko tuttua? Kaikki alkaa siitä, että vaikeasti masentunut mieli ymmärtäisi olevansa liian sairas ollakseen töissä ja hakeakseen sairaslomaa, avusta puhumattakaan.

Ei. Sitä sinnitellään. Kaikki muu paitsi työ jää. Ei jaksa tehdä mitään ennen töitä. Ei jaksa tehdä mitään töiden jälkeen. Ei jaksaisi töitäkään, mutta se ei ole vaihtoehto. Robottivaihde silmään ja menoksi. ”Älä ajattele! Tee!” Sanoo väsynyt mieli. Työ tehdään mahdollisimman hyvin, muu ei ole edes vaihtoehto.

Sitä nukkuu kellon ympäri, että jaksaisi tehdä töitä. Sitä vähän laihtuukin, kun ei ehdi edes syömään. Koska aina nukkuu tai on töissä. Perhe valittaa, ettei nähdä. ”Mun täytyy nyt hei nukkua, että jaksan töihin”.

Vapaapäivät eivät enää riitä palautumiseen. Podet huonoa omaatuntoa siitä, ettet kanna korttasi kekoon tekemällä ylitöitä, johon pomo sinua taas tänään pyysi. Huomaat ajattelevasi, että väsymyksesi johtuisikin siitä, että teet liian vähän. Jospa hammasta purren kokeilisin tehdä muutaman tuplavuoron. Pari tuntia ennen viimeisen tuplavuoron loppua aivot lakkaavat toimimasta, kuin napista painamalla. Se ei hoitajan työssä ole kovin toivottavaa.

Vertaat itseäsi muihin. Tiedät, ettei niin saisi tehdä. Teet silti. Miten toiset jaksaa? Tuokin tekee monta kertaa viikossa ylitöitä? Miehesi siivoaa enemmän, kuin sinä. Toiset jaksavat harrastaa vapaa-aikanaan. He leipovat, kokkaavat, pelaavat lautapelejä. Itse menet työpäivän jälkeen suihkuun ja suoraan nukkumaan. Herätäksesi seuraavana päivänä juuri ehtiäksesi töihin. 15 tuntia unta ja olisit voinut jäädä vielä nukkumaan.

Kunnes tulee se vapaa viikonloppu. Mies tulee töistä kotiin ja huomaa, ettei vaimolla ole kaikki kunnossa. Ottaa kainaloon ja kysyy. Se kysymys riittää avaamaan padot, hysterian, paniikin. Kaikki tulee ulos yhdellä rytinällä. Huomaat olevasi, niin väsynyt jokaisella mittapuulla mitattuna, ettet halua elää. Et ole halunnut pitkään aikaan. Aina töihin ajaessa mietit menetkö töihin vai rekan alle. Niin loppu olet.

Vaihtoehdot ovat vähissä. Päivystyksen kautta sairaalaan. Tuttu juttu. Ja, niin nähty. Pitäishän sun tietää jo paremmin. Etkö sä taas ollut tarpeeksi vahva, tarpeeksi viisas, tarpeeksi ahkera, tarpeeksi jotain jatkaaksesi töissä. Suomalaisen pahin synti tuntuu olevan se, ettei pystyisi käymään töissä. Kuka tai mikä olet, jos et käy töissä? Itsekin olen hyvin työorjentoituneena ihmisenä aina ennen mitään muuta tehtävänimikkeeni. Olen aina ollut ylpeä työstäni.

Sairaalassa sairastaminen ei ole sen helpompaa. Nuo muuthan ovat sinua sairaampia. Mitä sinä täällä teet tilaa viemästä? Et ainakaan itse ehdota mitään juttelua, ei. Et halua olla vaivaksi. Häpeät olla hoitajana hoidettavana. Haluat kotiin ihan liian aikaisin lääkärin vakuutteluista huolimatta.

Kun palaat kotiin et saa mitään apua pitkään aikaan. Kaikki paikat on ruuhkautuneet. Et mahdu mihinkään, et ole tarpeeksi tärkeä. Olet aivan yksin. Paitsi se yksi kontakti kahden viikon välein työterveyteen. Johon sun täytyy mennä lakki kourassa vakuuttamaan lääkäri siitä, ettet ole vielä työkykyinen. Et tiedä uskotko siihen itsekkään. Et aina erota mikä on totta ja mikä kuviteltua. Todella voimia vievää soittaa taas työnantajalle seuraavasta kahden viikon sairaslomapätkästä. Häpeät ja symppaat. Tiedät töissä olevan kiire ilman ihmisten saikuttamisiakin. Vajaalla mennään taas.

Kun työsuhde päättyy, niin tämä tilanne yht´äkkiä korjaantuukin. On ihan shokki, kun lääkäri suunnitteleekin sinulle monen kuukauden sairausloman ja sen jälkeisen kuntoutusjakson. Halusitko tätäkään? Tulit hakemaan kuukauden sairaslomaa – jos hyvä tuuri käy.

Kun aikaa kuluu huomaat sen olevan kuitenkin hyvä juttu. Nyt saat rauhassa toipua. Vai saatko?

TE-palvelusta tulee työtarjous. Eikä vain yhtä, vaan kaksi. Lastenhoitajaksi varhaiskasvatukseen tai hoitajaksi hoivakotiin. Soitat sinne paniikissa. Tylyn kuuloinen naisääni sanoo, että sinulla ei ole sinne saakka sairaslomaa ja työnantaja päättää ottaako sinut. Kerrot, että sinne on suunniteltu kuntoutusta. Saat vihdoin jonkun soittamaan tästä asiasta sinulle vielä myöhemmin. Jos asiaa voitaisiin vielä harkita…Itse olit jo alkanut harkita noiden töiden hakemista. Ja pitkä ja raskas ajatusketju oli valmis.

Ja Kela. Niin. Tarvitseeko sanoa enempää? Kela kysyi maksoiko työnantajasi palkkaa sairaslomalta. Johon totuudenmukaisesti rastitit kyllä. Myöhemmin selvisi, että työnantajan edustaja olikin vastannut erilailla. Ja koska sitä palkkaa siitä huolimatta (niin, kuin olit jo kertonutkin) oli maksettu sinulle on tilillesi maksettu 2500 euroa liikaa. Ja myöhemmin harkitaan sitten, että miten joudut tämän takaisin maksamaan. Koska masentunut mielihän halajaa lukea kaikki päätökset pienintä pränttiä myöden ja epäillä, jos vaikka työnantaja on vastannut väärin…Huoh!

On tää helppoa. Olla vaan saikulla.


Yksi vastaus artikkeliin “Sairastamisen vaikeus.”

  1. Kiitos kirjoituksestasi! Kirjoitat hyvin. Itsellänikin ollut epävakaa persoonallisuushäiriö. Tiedoissani kanta.fi:ssä sitä ei tosin painoteta vaan uudempaa diagnoosiani psykoosipiirteistä persoonallisuutta.
    Olen pitkällä kuntoutustuella, joka on rauhoittanut oloani, kun ei ole mm töihin liittyviä stressitekijöitä.
    Aloitin myös kirjoittamaan blogia pääsiäisenä nimellä Beautiful Stranger ja viime viikolla tein samanaiheiset facebook- sivut. Tervetuloa myös sinne kurkkaamaan, jos kiinnostuit.
    Kaikkea hyvää sinulle ja voimia sekä aurinkoista kesän odotusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.