Pidä huolta…


Niin paljosta täytyy pitää huolta.

Pidä huolta perheestä, lapsista, puolisosta, vanhemmista, koirasta, kissasta, marsusta, naapurista, lähimmäisestä, hätää kärsivästä. Kuskaa lapsia harrastuksiin, vietä puolison kanssa laatuaikaa.

Pidä huolta luonnosta. Kierrätä, vaihda sähköautoon, vaihda öljylämmitys pois, syö vähemmän lihaa, suosi kotimaista.

Pidä huolta kodista. Pidä siivouspäivä kerran viikossa. Jos joku on tulossa kylään onhan kotisi tahraton? Jos ei ole pyydä anteeksi.

Tee työsi hyvin. Anna sille kaikkesi. Tee ylitöitä aina, kun tarvitaan. Ole tehokas.

Älkää ymmärtäkö väärin. Suurin osa näistä on todella tärkeitä asioita.

Mutta missä on tila sille perustukselle? Sille, josta huolen pitämällä on voimia edes osaan näistä? Se karsitaan kuitenkin listalta ensimmäisenä, kun voimat loppuu, kun aika ei riitä tai jotain muuta.

Se perustus olen minä itse.

Olenko yksin näiden ajatusteni kanssa? Minusta on turhaa mennä kampaajalle, koska olen näin lihava. Tai turha käyttää aikaa ja voimia jalkapohjien hoitoon, koska mulla on vaivasenluut. Tai turha tehdä ulkoisesti yhtään mitään, koska en voi olla omissa silmissäni koskaan riittävän kaunis, riittävän hyvä. ”Helmiä sioille” ajattelen.

Vasta nyt herään tähän itsestä huolehtimisen ajatukseen. Miksi? Koska minulla ei ole voimia tehdä töitä. Koska minulla ei ole voimia huolehtia kodista, niin hyvin, kuin haluaisin. Koska en jaksa olla niin hyvä vaimo, kuin mieheni ansaitsisi. Tai niin hyvä äiti, kuin lapseni tarvitsisivat.

Mietin tässä nyt mitä on itsestä huolen pitäminen? Mielestäni se on itsestä pitämistä. Rakastaminen on aivan liian voimakas sana tähän minun kohdallani. Yritän nyt ensin päästä vihasta eroon.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaisi? Kun teen virheitä (oikeita tai vain omasta mielestäni virheitä) en sättisi itseäni. Antaisin anteeksi. Niin, kuin annan muille. Nykyään puhutaan paljon itsemyötätunnosta. Kuulostaa ällöltä, mutta pitää sisällään ihan oikeaa asiaa.

Tai, kun en jaksa tehdä, jotain mitä olen päättänyt tehdä. Voisin olla itselleni armollinen ja jättää sen tekemättä. Ja huomata, kuinka maailma ei kaatunutkaan.

Katsoa hieman mitä laitan suuhuni, koska voin silloin paremmin. Minä jopa ansaitsen voida paremmin ja sitä kautta läheisenikin voivat paremmin. Ja he jos ketkä ansaitsevat voida paremmin.

Tai ihan oikeasti voisin katsoa itseäni peilistä kampaamokäynnin jälkeen ja todeta olevani nätimpi, kuin ennen kampaamokäyntiä. Hoitaisimme jalkojamme, käsiämme, mielenterveyttämme vain, koska se tuntuu hyvältä ja voimme paremmin. Ja se heijastuu taas kaikkeen muuhun.

Jospa aloittaisimme siitä omasta itsestämme huolen pitämisestä ja vasta siteen teemme kaiken muun. Jospa meillä olisikin silloin rahkeita paremmin muuhunkin. Ensin happinaamari omalle naamalle ja sitten vasta vierustoverille.

Mä en pysty millään nyt jostain syystä etsimään itselleni psykoterapeuttia. Mitä, jos pyytäisinkin siihen sairaanhoitajan apua seuraavalla käynnillä? Mun on vaikea pyytää apua. Mutta mä tarvitsen psykoterapiaa ja ilman apua en nyt selviä tästä urakasta, joten nyt on hyvä aika opetella.

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Askel kerrallaan. Ei harppauksia vaan pieniä kananaskelia. Pidä rakas ystävä huolta itsestäsi jo tänään! Mitä ikinä se kohdallasi tarkoittaakaan. <3

                         - - - - - - - - - -

Herkuton elämä

Herkuttomuus on sujunut hyvin kolme viikkoa ja viisi päivää, mutta kuka näitä laskee.

Mieheni katseli mua eilen ja totesi, että olen hänen silmissään laihtunut. Jää nähtäväksi. Käyn ensi viikolla vaa´alla.

Ihon kunto on nyt parempi, kuin aikaisemmin. Vaikuttaa varmasti sokerin ja rasvan vähentyminen ruokavaliossa. Ja toisaalta veden, kasvisten ja hedelmien lisääminen.

Hiki haisee mulla nykyää. Veikkaan (ja toivon) sen johtuvan kuonan poistumisesta elimistöstä.

Tämän ruokavalion vaikutusta mielialaan on todella hankala arvioida. Mutta ei tästä varmasti haittaa ainakaan ole. Ja olen saanut itsevarmuutta, kun mä pystyn, osaan ja jaksan.

Ollaan menossa ensi viikolla parin päivän mökkilomalle mieheni kanssa. Haluaisin sinne jotain sallittua hyvää. Oikso sulla jotain ideoita jakaa? Nimimerkillä riisi-ja maissikakut tulee jo korvista.

Lopuksi ehdotus kuinka torjut ystävät Ihaan vinkillä:
Estä yllätysvieraita ”piipahtamasta” luonasi sijoittamalla ovikello juuri niin ylös ettei siihen ulotu.
(Kirjasta ”Ihaan pieni kirja synkeydestä. Kirjoittajat A.A. Milne ja E.H. Shepard.)


2 vastausta artikkeliin “Pidä huolta…”

  1. Se on kyllä tärkeää, osata pitää/rakastaa itseään. Meillä Suomessa on mielestäni ehkä useamman sukupolven takaa sellainen kulttuuri, että moni kamppailee itsetuntonsa kanssa. Sellainen ”ei saa kehua, ettei se ylpisty”-kulttuuri. Sekin vaikuttaa.

    Syömisvinkit mökille taitaa tulla tässä vähän myöhässä, mutta kasvis-juurestikut ja niihin hyvä dippi vaikka kermaviilistä on yllättävän hyviä naposteltavia. Tai uunissa ”minipizzat” kesäkurpitsasiivut tai tomaatin puolikkaat joiden päälle jauhelihaa, mausteita ja juustoraaste.

  2. Totta puhut. Onneksi yleensä ottaen olemme siinä hiukan edellistä sukupolvea taitavampia. Toivotaan, että seuraava on taas meitä taitavampi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.