Anna mun toipuu.


Mä rupeen toipuu.
Sekös sua harmittaa.

Haluisit mut heikkona, romuna,
ihmisrauniona.

Et pärjäävänä,
kävelemään jo opettelevana.

Kai luulet tukevasi,
oikeesti revit.

Älä seiso mun tielläni.
Älä neuvo mua sammakoillasi.

Anna mun yrittää.
Oo onneliinen siitä.

Älä yritä tukahduttaa, latistaa.
Sanoilla ja teoilla alistaa.

Et sä voi päättää,
määrää suuntaa.
Anna mun elää, hengittää.

Älä kysy mihin mä meen,
mistä mä tuun tai ketä mä nään.

Elä elämääs ja anna muiden tehdä samoin.
Älä kyykytä, kyykisty ite.

Mä alan voimistuu,
sopiiks se sulle?
Saanko luvan toipuu,
tilaa mielipiteen ilmaisuun?

Alan tuntee kiukkuu, uhoo.
Mutta älä sä mulle rupee.

Jos tuut tielle työnnän sut pois.
Yritän selvittää mikä mulle parhaaks ois.
Sä tuskin tiedät,
voit kertomisen unohtaa.
En haluu kuulla,
se kuitenkin kolahtaa.

Anna mulle tilaa hengittää.
Aurinkoon päin kurkottaa.
Hetki huilaa, voimii kerää.
Pelkään, että kohta mä herään.

Me ei puhuta samaa kieltä,
mut se ei haittaa, kun oot tota mieltä.

Sä saat olla siin,
se ei haittaa.
Mä pidän sulle vaik paikkaa.
Kyl mä sua rakastan, tarviin ja arvostan.
Toivon samaa sulta.

Älä tuu droppaa mun tunnelmaa,
laulaa Vesalakin laulussaan.

Huomisest ei tiedä,
voin taas särkyy.
Ja sä saat hoivaa ja hoitaa.
Itses paremmaks tuntee.

Kerää nyt voimia,
anna mun pärjää.
Oot siinä,
kyl mä sua tarviin.

Välil tuntuu, että käyn tätä tietä yksin.
Ei hätää. Se on mulle tuttuu.
Ja siihen lopulta tottuu.

Semmosta ajatuksenvirtaa tänään. Siitä tuli ihan, kuin jotkut rap biisin sanat. 🙂 🙂

Muistakaa rakkaat ihmiset pysähtyä ja katsoa ympärillenne – tänäänkin. <3


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.